Matkan alku: Mielikuvamatka
A) Seison kylmällä sileällä kaakelilattialla. Olen tuskallisen tietoinen, että huoneessa olevat henkilöt katsovat minua, joten pidän katseeni naulittuna hienoon mattoon, joka erottaa minua heistä. Poskiani kuumottaa ja hiki kihoaa iholleni, vaikka huoneessa ei ole lainkaan kuuma. Siirrän katseeni vasemmalle pitkin valkoiseksi rapattua seinää kaappikelloon, jonka nakutus tuntuu käyvän hetki hetkeltä kovemmaksi. Kellon vieressä on toinen ovi, joka on raollaan. Tyylihuonekalujen lakatut loimuavat tammiosat hehkuvat aamun uneliaassa tunnelmassa melkein epätodellisesti. Haistan nenässäni kevyen hien tuoksun ja tunnen kasvoillani henkilöistä hehkuvan lämmön. Tuoksuu kukilta. Oikealla olevasta avoimesta ikkunasta käy hento tuulahdus tuoden tuomenkukkien päihdyttävää huumaa. Kuulen pitsiverhon hipaisut valkoiseksi maalattuja ikkunankarmeja vasten. Sitten nielaisen, kohtaan heidän hiljaisen katseensa ja astun heidän luokseen.
B) Pohdin, mikä on kuvassa olevien henkilöiden välinen suhde: ovatko he rakastajia vai sisaruksia? Minkä ikäisiä he ovat? Onko talo heidän kotinsa? Mietin, mitä kaikkea huoneessa olevissa maalauksissa ja kuvissa esiintyy. Havaitsin, että vaikka henkilöiden olemus on hyvin samanlainen ja heillä on saman malliset pikkuhousut ja rusetilliset tohvelit, vain toisella heistä on kaulakoru. Toisella on myös keskijakaus siinä missä toisella hiukset ovat luonnollisessa sivujakauksessa.
1/1 Kohtaaminen
Ensivilkaisulla huomioni kiinnittyi alastomiin henkilöihin kuvapinnan vasemmalla puoliskolla. Mieleeni hypähti välittömästi ryhmä kysymyksiä henkilöiden välisestä suhteesta sekä heidän suhteestaan ympäristöönsä. Miljöö vaikutti heti vanhanaikaiselta tuoden mieleen isovanhemmat ja äitini kertomukset oman äitinsä keskiluokkaisen suvun hienosta kartanosta tyylihuonekaluineen, joita saimme lapsena ihailla pikkuserkkujen luona. Mieleen tuli nopeasti muistoja satiiniverhoilusta ja sileiksi kuluneista koukeroisista puuosista, ponnekkaista jousista takapuolen alla sekä kahvin ja pullan tuoksusta. Taulujen kehykset sekä tyylikäs sivupöytä lienevät heittäneet mieleni tälle ikäkaudelle.
Painokuvana olen törmännyt teokseen kerran tai kaksi, mutta olen usein sivuuttanut sen näennäisesti vanhanaikaisena ja täten epäkiinnostavana. Tutkittuani maalausta ryhmän kanssa totean siinä kuitenkin olevan paljon sisältöä. Henkilökohtaisella tasolla teoksen merkitys tuntuukin olevan muistutus siitä, ettei tulisi ylenkatsoa mitään pelkän hätäisesti muodotetun ensivaikutelman perusteella.
Luulen, että taiteilija on kuvannut maalauksessaan ihmissuhdetta siinä vaiheessa, kun toisen läsnäolo on muodostunut yhtä arkipäiväiseksi kuin huonekalut tai seinille ripustetut taulut. Tunnelma avautuu minulle ennenkaikkea rauhallisena, joskin henkilöiden väliin jäävä vähäinen tila viestii heidän olevan läheisiä toisilleen ilman piileviä riitoja. Tulkitsen alastomuuden kuvaavan suhteen syvyyttä: kummallakaan ei ole juuri mitään salattavaa toisiltaan.
alastomana hangella 